Toivomuskaivo

Aina kun sukeltaa, yllättyy. Pinnalla saattaa näkyä vain pieni merkki tai pyörre jostain. Sukeltaessa eteen avautuu kokonainen maailma. Sukkasillaan maailman ympäri (blogi) hiippailin kaksoisvirranmaassa ja neuloin sukkaani muinaisia onnea toivotettavia kirjoitusmerkkejä. Se oli se veden pinnalla näkyvä merkki. 

Sukellan toivomuskaivoon 

Toivomuskaivoja tiedetään olleen jo roomalaisilla. Siksi roomalaisilla, että heillä oli jo paljon rakennettua ympäristöä. Roomalaiset eivät silti keksineet toivomuskaivoa. 

Kukaan ei tiedä mistä tällainen rakennettu toivomiseen valjastettu väline on syntynyt. 

Vesi on pyhää

Maasta pulppuava puhdas vesi on ihme. Ihme jonka tajusivat kaikki maapallolla elävät ihmiset jo aluksi. Sen tajuavat eläimet. Kuivilla seuduilla on kosteikkoja joista riittää kaikille. Kummallinen rauha, pyhyys ja hierarkia vallitsee myös eläimillä. Kukin pääsee vuorollaan juomaan. 

On useita myyttejä, joissa vesi on jumalten suojelemaa. Maailman vesiä, lähteitä ja puroja ovat hallinneet jumalat. Norjalaisten veden hallitsija on Mimir, kreikkalaisilla Poseidon, roomalaisilla Neptunus, kongolaisilla  Bunzi, Mesopotamiassa Abzu ja seitsemän muuta jumalolentoa, irlantilaislla Lì Ban, turkkilaisilla Ak Ana. Egyptiläisillä oli peräti yhdeksän eri jumalolentoa vedelle, Niilille ja sille että kosteus saavuttaa viljelykset. Anuket ja Osiris kai meille tutuimmat. 

On aivan sama, mihin maailman laidalle menemme. Vesi on pyhää. On aina ollut. 

Olen laskenut veteen liittyviä jumalolentoja pitkälti yli kolmesataa. Mukana ovat Ahti, Vedenemo ja Vellamo. Iku-Turso kannattaa muuten vain pitää suosiollisena. 
Myös nykyinen uskontomme pyhittää vettä, huuhtelee ja merkitsee sillä ihmiset yhteyteensä. 

Siihen toivomiseen

Tai oikeastaan kirjoittamiseen. Jäsennän maailmaa kirjoittamalla... ja neulomalla ... ja lukemalla .... ja ajattelemalla. Enemmän kuin veden pyhyyteen tämä kirjoittaminen littyy siihen kaivoon. Ja siihen toivomiseen. Ja vielä enemmän siihen mitä toivotaan. 

Mutkan kautta suoraan. Valitsin muodoksi blogin, koska en ole kirjailija ja miä käyn päivätyössä. Blogia voi kirjoittaa vailla deadlinea. Enkä aio seurata seuraako minua kukaan. Senkin olen kokenut että laskennallisesti puoli miljoonaa lukukertaa teksteissäni olen ylittänyt joten osaan ja pystyn. Muttei se ole oleellista. Kirjoitan itselleni ja muut saavat taht... toivoessaan lukea.

Valitsin blogille nimeksi Toivomuskaivo. 

Break a leg

Sanon vilpittömästi että toivon kaikille hyvää. Kyllä! Myös silloin kun olen ihmisten kanssa eri mieltä. Senkin sanon ihan tosissani. 

Mitä kummallisimpia onnentoivotuksia on. Näyttelijöille se saa toivottaa onnea suoraan - se tuo huonoa onnea! Break a leg. Siitäkin kerron sitten joskus. 

En ole mitään julkaisusuunnitelmaa. Mitä sattuu tulemaan mieleen. 

Idea on kuitenkin toivoa kaikkea hyvää.